Olipa kerran pieni kylä, jossa asui innokas leivontaharrastaja nimeltä Helena. Helena rakasti makeita herkkuja, erityisesti luonnostaan gluteenittomia leivonnaisia. Eräänä aurinkoisena pakkaspäivänä hän päätti leipoa pensasmustikkapiirakan, josta tulisi hänen uusi suosikkireseptinsä.
Valmistelut hän aloitti miettimällä, missä suhteessa kutakin jauhoseosta käyttäisi. Paljonko tarvitsisi rasvaa, sokeria, leivinjauhetta sekä kananmunia, jotta taikinasta tulisi mehevä ja se paistuisi pinnalta kauniisti. Lisäksi hän päätti maustaa taikinan vaniljasokerilla. Hän mietti perinteistä mustikkapiirakkareseptiä, joka löytyi hänen äitinsä kellastuneesta reseptivihkosta. Äiti oli leiponut vehnäjauhoilla, mutta Helena tiesi, että reseptin voisi helposti muuttaa gluteenittomaksi.
Seuraavaksi Helena mietti sopivaa piirakkavuokaa ja paistolämpötilaa. Hän päätyi lasiseen, matalareunaiseen ympyränmuotoiseen vuokaan ja 200 °C:n lämpötilaan uunin keskiosassa. Hän kipaisi uunille ja laittoi lämpötilan päälle, jotta uuni ehtisi lämmetä ennen taikinan valmistumista.
Sitten hän mietti järjestystä, jossa aineet sekoitettaisiin. Prosessin nopeuttamiseksi hän lämmitti rasvan mikrossa niin, ettei se ollut kokonaan sulanut. Hän sekoitti sulaneen ja pehmeät voipalaset, jotta seos ei ollut liian kuumaa. Hänen äitinsä oli opettanut, että kuuman rasvan lisääminen kuiviin aineisiin käynnistäisi jauhojen geeliytymisen ja leivinjauheen reagoimisen ennen aikojaan.
Seuraavaksi Helena sekoitti kaikki kuivat aineet keskenään. Sitten hän kaatoi rasvan ja kananmunat kuiviin aineisiin ja sekoitti nopeasti, jotta taikinasta ei tulisi paakkuinen. Lopulta hän sai taikinan valmiiksi. Hän siloitti taikinan esivoideltuun piirakkavuokaan ja ripotteli päälle pensasmustikoita.
Hetken kuluttua uunista leijui ihastuttava tuoksu, ja piirakka alkoi paistua reunoilta. Pakkanen paukkui hirsimökin nurkissa, ja olisi ihana saada lämpimän piirakan tuoksua sisälle.
Noin 20 minuutin paistoajan jälkeen Helena päätti avata uunin oven. Hän huomasi piirakan pinnalla pienen, salaperäisen jäljen kuin joku olisi käynyt sitä tervehtimässä. Hän katsoi uudelleen piirakkaa ja mietti, oliko tämä vain hänen mielikuvituksensa villiä keksintöä vai oliko jotain vielä odottamassa.
Jännittyneenä hän otti piirakan pois uunista, antoi hieman jäähtyä ja päätti maistaa. Ensimmäistä leikkausta tehdessään hän huomasi keskellä pienen, salaperäisen kuvion, kuin pieni O-kirjain, kuin salainen viesti, jota hän ei ollut aiemmin huomannut. Temppuiliko hänen mielikuvituksensa tänään näin suuresti!
Yhtäkkiä hän muisti kylän vanhan tarinan. Tarinan mukaan paikallisessa jauhoseoksessa piili pieni taianomainen voima, joka herätti leivonnaisiin elämän ja salaisuuksia. Jos käyttäisi näitä jauhoja ja noudattaisi ohjeita tarkasti, voisi saavuttaa jotain erityistä – jopa yhteyden menneeseen ja tulevaan.
Helena päätti maistaa piirakan vielä kerran ja keskittyä salaperäiseen jälkeen. Silloin hänen silmiensä eteen avautui vilaus vanhasta kylän kartasta ja kuvasta, jossa hän oli nuorempana, leipomassa äitinsä kanssa. Hän tunsi lämpimän ja turvallisen tunteen täyttäen sydämensä.
Hän oivalsi, että leivonta oli enemmän kuin resepti ja taikinan sekoittamista – se oli yhteys menneeseen, perinteisiin ja tarinoihin, jotka olivat kulkeneet sukupolvelta toiselle.
Tämä kokemus inspiroi häntä jatkamaan perinnettä. Helena päätti, että hän ei enää leipoisi vain makeita herkkuja, vaan myös vaalisisi menneitä reseptejä ja tarinoita. Piirakan salaisuuden herättämä voima oli antanut hänelle uuden tarkoituksen: jatkaa perinnettä, jakaa tarinoita ja pitää historiaa elossa.
Helena otti ohjeen ylös ja kirjoitti kaiken muistiin. Hän tiesi, että hänen leivonnaisensa eivät olleet enää vain makuelämyksiä, vaan myös portteja menneisyyteen ja salaisuuksien maailmaan. Näin pieni kylä jatkoi tarinoidensa kertomista, ja Helena leipoi tulevaisuuden toivoa ja yhteisyyttä – taianomaisen piirakan salaisuus säilyisi hänen sydämessään ikuisesti.
Lisäksi hän ymmärsi, että olemme nyt saavuttaneet ajan, jolloin kaikki entiset vehnäjauhoreseptit voidaan tehdä luonnostaan gluteenittomiksi tinkimättä mausta ja mehevyydestä. Tämä hetki avaa uuden aikakauden leivonnassa, jossa perinteiset reseptit ja tarinat voivat elää ja kukoistaa ilman kompromisseja.
Nyt voimme leipoa herkkuja, jotka ovat yhtä maukkaita ja meheviä kuin ennen, mutta täysin luonnostaan gluteenittomia – yhdistäen perinteet ja nykypäivän edistyksen saumattomasti. Tämä on todistus siitä, että leivonnassa voi säilyttää sekä juurensa että tulevaisuutensa, ja että taianomainen yhteys menneeseen voi jatkua vahvempana kuin koskaan.
GLUTEENITON PENSASMUSTIKKAPIIRAKKA
Resepti: Helena Kemppainen
RAAKA-AINEET
200 g laktoositonta voita tai margaariinia
2 dl sokeria
1.5 dl gluteenitonta Durrajauhoseosta
2 dl gluteenitonta Pizza & Street Food Mixiä
1 rkl leivinjauhetta
1 rkl vaniljasokeria
0.5 tl suolaa
2 kananmunaa
pensasmustikoita noin 125-150 g
VALMISTUSOHJE
- Lämmitä uuni 200 C asteeseen
- Voitele pyöreä matalareunainen piirakkavuoka voilla tai margariinilla
- Sulata rasva mikrossa ja jäähdytä huoneenlämpöiseksi
- Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään
- Sekoita kuiviin aineisiin sulatettu rasva ja kananmunat. Sekoita voimakkaasti noin 1 minuutti, jotta jauhot eivät paakkuunnu ja taikina on tasaista.
- Nostele taikinaa piirakkavuokaan ja tasoita pinta.
- Ripottele pinnalle pensasmustikat tasaisesti.
- Paista piirakkaa uunin keskiosassa noin 20 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin kullanruskea.
- Anna jäähtyä ja nauti.
Vinkki! Piirakka sopii mainiosti vaniljakastikkeen tai jäätelön kera, mutta on herkullista sellaisenaan. Se myös säilyy huoneenlämmössä kelmulla peitettynä 1-2 päivää tai voit jäähtymisen jälkeen myös pakastaa.
Kuvia matkan varrelta
Täältä löydät lisää vinkkejä muista kakuista ja piirakoista miten muuttaa ne gluteenittomiksi:
